NELJÄ SUKUPOLVEA

MESTARI / NUORET / JUHLAT / KONSTRUKTIO

Karin Widnäs, jos kuka, tietää että pienessä Suomessa tekijän pitää olla monipuolinen ja avoin uudelle. Hänen tuotantonsa 50 vuodelta kuvastaa uusiutumisen voimaa. Kesänäyttely KWUM-museossa on tänä vuonna jo kahdeksas ja merkkivuotena KWUM-museo on täynnä yllätyksiä: Vitriinit on vallattu! Karinin lapset ja lastenlapset ovat pienestä pitäen tottuneet oleskelemaan hänen studiossaan ja pyörineet hänen jaloissaan. Polttouunin uumenista paljastuvia tuotteita on kannattanut odottaa. Ihmekö sitten, että nuoriso on halunnut kokeilla voimiaan, omin käsin.

 

NUORET

Koko joukko halusi – ja suorastaan vaati – näkyville tähän juhlavuoden näyttelyyn. Karinin poika, Dick Weckström on 12-vuotiaana suunnitellut näyttelyssä olevat MAUSTEPURKIT. Hänen vaimonsa Sirpa on suunnitellut legomaisia KYNTTILÄNJALKOJA. Heidän tyttärensä Kia keramiikalla koristettua saunarekvisiittaa, LÖYLYMITTAREITA ja pojan Kevinin tulkinnat FANTASIAHAHMOISTA. Toisen pojan poika Alec, sähkömies ja meritoitunut F1H2O-veneurheilija on tehnyt näyttelyyn monta versiota keraamisen veistoksen ihmiskädestä sormenpäistä kyynärvarteen saakka. Ilmeikkäät kädet pitelevät hehkulamppuja ja kietoutuvat toisiinsa kannattelemaan designpöytää. Seinällä on Kevinin mustanpuhuva reliefi SALMIAKKI ja Alecin vihertävä WAVES.

 

JUHLAT

Karinin omaa tuotantoa, uuttakin, on vitriinissä. Juhlat -pöytään on katettu astiat hienostuneelle aterialle, joka perustuu Karinin 16-osaisen Savoy-teeman astiastoon. Se valmistettiin juhlavuotena 2012, jolloin Helsinki oli maailman designpääkaupunki ja ravintola Savoy täytti 75 vuotta. Tässä oli vasta kolme polvea. Museon yläkerta odottaa.

 

MESTARI

Yläkerran galleriatilassa on vitriineistä suurin. Se kuvastaa kantaäiti Olga Widnäsin (1914–1994) elämäntyötä. Pietarissa syntynyt ja Helsinkiin päätynyt kaunotar ja kosmopoliitti oli vuosikymmenien ajan Suomen posliininmaalauksen kantavia voimia. Hän suoritti mestarin tutkinnon vuonna 1964. Widnäs kehitti taitojaan opintomatkoilla Saksaan ja muualle mannermaalle. Niiden vaikutteet kuvastuvat vitriinin taidokkaissa töissä vuosien varrelta. Sydäntä erityisen lähellä oli posliininmaalaajien ammatillisen tason nostaminen.

 

Vuonna 1956 Widnäs perusti Munkkiniemen Puistotielle posliininmaalauskoulun. Liikkeessä järjestettiin myös ensimmäinen posliininmaalauskoulu lapsille. Innokkain lapsi Widnäsillä oli apunaan liikkeessä. Kahdeksanvuotias Karin hakeutui sinne koulun jälkeen oppimaan ja tutustumaan myös asiakkaisiin. Karin innostui posliininmaalauksesta. Äiti antoi tyttären suunnitella vapaasti työnsä ja kannusti kaikessa. Hän innostui varsinkin äitinsä taiturillisista töistä niin, että hän tiesi, minne halusi opiskelemaan: koristelinjalle Ateneumiin. Mutta sen opinnot oli lopetettu. Karin löysi pian uuden sisällön: Keramiikan.

 

KONSTRUKTIO

Widnäsin uralla on ollut mullistava näkemys: keramiikan, tiilien ja kaakelien, ja arkkitehtuurin yhdistäminen. Keramiikka sopii paitsi seiniin, jopa kaupungin rakenteisiin: Siitä kertoo esimerkiksi Turussa jäteveden pumppaamon uuden suodatusjärjestelmän piipun verhoaminen keramiikkaelementein – Kimono.

 

Näyttelyssä nähdään erilaisia seinien pinnoitteita. Helsingin Yrjönkadun uimahallin pieni allas sai peruskorjauksen yhteydessä Karinin valmistamia kidelasitettuja laattoja, jotka vastasivat aikoinaan Tšekissä valmistettuja laattoja. Näistä lasitus-esimerkkinä KWUMin kesänäyttelyssä reliefi ”Neljä vuodenaikaa”.

 

Karin Widnäs teki 2024 ensimmäisen kerran yhteistyötä toisen taiteilijan kanssa. Kultaseppä ja kuvanveistäjä Björn Weckström halusi 90-vuotiaana kokeilla keramiikan mahdollisuuksia. Lopputuloksesta, herkistä pienistä kullanhohtoisista esineistä ja hahmoista, Karinin kehittämästä GOLDEN RAKU-tekniikasta molemmat taiteilijat lumoutuivat. Puhumattakaan heidän elämänhalustaan ja kiinnostuksestaan aina uudenlaiseen tekniikkaan ja mahdollisuuksiin.

 

Meidän kaikkien Itämeri ongelmineen on ollut Karin Widnäsille loputon inspiraation lähde. Magic Islands -toiverasioiden kokoelma saa aina uutta ilmettä, nyt lasituksista. Ja tulevaisuuteen viitoittaa tietä John Nurmisen säätiön hanke Itämeren suojelemiseksi. Öljyvahinkojen torjumiseen auttavat puomeille kallioon kiinnitettävät pultit.

Kuva: Alec Widnäs